Lenkkiseurana parisuhdeongelmat?

Kävelylenkki vapaa-ajalla voi tuoda rauhoittuneen mielen ja rentoutuneen olon. Varsinkin, jos teet lenkin metsässä ja pidät ylipäätänsä kävelystä.

Mieluisa, hengästyttävä liikunta pistää liikenteeseen mm. endorfiineja, kehon luontaisia hyvän olon -hormoneja. Olo on luultavasti lenkin jälkeen erilainen kuin lenkille lähtiessä. Helpottuneempi? Keskittyneempi? Rentoutuneempi? Iloisempi? Hyvään, rentoon oloon pysähtyminen ja mieleen tallettaminen auttavat lenkkarit jalkaan helpommin seuraavanakin päivänä.

Mutta entä kun huomaat, että olet hermostuneempi, vihaisempi, epävarmempi, väsyneempi, vetämättömämpi? Lenkki ei ole välttämättä automaatti, joka puhdistaa mielen ja tuo hyvän olon. Saatat lähteä ulkoilemaan työpaineiden tai parisuhdeongelmien kanssa ja tulla pois tuskaisempana kuin lähtiessä. Tai saatat huomata lenkillä, missä kunnossa olet: hengästyt, läähätät ja hikoilet. Tai mieleesi tulee ikäviä vanhoja muistoja esim. koululiikunnasta.

Ëhdotan, että otat seuraavalle lenkille huolien ja murheiden sijaan mindfulnessia. Tiivistetysti nämä seikat: kehon aistimukset/tuntemukset, tarkkaavaisen, tutkivan asenteen ja lempeän, arvostelemattoman suhtautumisen ajatuksiisi/tuntemuksiisi/havaintoihisi. Onnistuisikohan?

Mieli on ainakin aluksi kuin koiranpentu, joka hyppää välillä yllättäen tien sivuun (pois tästä hetkestä, tulevaan tai menneeseen). Pyri tällöin suuntaamaan joka suuntaan pomppiva mielesi lempeydellä takaisin keskittyneeseen tilaan. Siirrä ja pidä huomio kehossasi/aisteissasi yhä uudelleen ja uudelleen. Kun yllätät itsesi tulevasta avioero-skenaariosta, menneistä tamburiinin paukutuksista tai kasvis-makaronilaatikon koostumuksesta, niin onnittele itseäsi siitä, että huomasit karkaavan mielesi. Sellainen mieli nyt vaan on, hyvä että huomasit. Samoin kuin muussakin taidon opettelussa toisto on avain: harjoitus tekee mestarin. Voit kokeilla pitää huomion ensi alkuun 10-15 minuuttia, myöhemmin pidempään. Kuulostaako liian helpolta? Kokeile, niin huomaat ;)

Ja vielä yksi asia matkaevääksi: Pyri tekemään lenkki ilman havaintojen, aistimusten, tuntemusten arvottamista, arvostelemista tai luokittelua. Huomioi mitä tapahtuu, mitä näet, kuulet, tunnet, millaisia ajatuksia mieleesi pulpahtelee ja liukuu pois. "Kas, mies edessäni hidasteli." "Ahah, hikoilen" "Mieleeni tuli ajatus, etten pidä tuosta äänestä/tuntemuksesta."


Näillä alkuvalmisteluilla olet valmis lähtemään matkaan ja ottamaan ensiaskeleesi.

Kuva: Marita Räsänen (2011)

Siirrä ennen liikkeelle lähtöä huomio kehoosi ja jalkapohjiisi. Miltä maa tuntuu jalkojen alla? Miten askeleet rullaavat, miten ponnistat, tunne polven saranamainen liike, lonkan ojennus...voit aloittaa hitaasti kävellen, jotta todella tunnet, mitä kehossasi tapahtuu (vaikka se tuntuisi aluksi luonnottomaltakin). Lisää vauhtia pikkuhiljaa itsellesi luontevampaan tahtiin.

Kehon tuntemuksista voit siirtää huomion näkemääsi. Väreihin, muotoihin, toistoon, valoihin, varjoihin, liikkeeseen...Katsele kunnolla. Mitä näet? Näetkö enemmän kuin huolen mustat lasit silmilläsi tai työpaikan ihmissuhteet ja kulissit ympärilläsi? Vai näetkö vaahteran ja koivun lehtien kutoman keltaisen maton polullasi?

Kuuntele seuraavaksi. Mistä äänet kuuluvat, millaisia ne ovat, millä korkeudella, voimakkuudella...Kuule myös hiljaisuus ja tauot. Herkistä korvasi ilman arvostelua, vaikka kuulisitkin jotkut äänet kovempaa, voimakkaat äänet, joihin et ole aiemmin kiinnittänyt huomiota.

Haista ja tunne ilmavirrat ihollasi, hiuksissasi. Palaa kehon tuntemuksiin, askeltesi rytmiin. Havainnoi lopuksi kaikkien aistien ja ajatusten ohikiitävät viestit.

Jo pienen harjoituksen jälkeen saatat olla keskittyneempi, elinvoimaisempi, virkistyneempi sovittamaan askeleesi myös parisuhdesolmujen avaamiseen tai työkuorman keventämiseen. Kuulostele lenkin jälkeen tuntemuksiasi. Vaikka tuntemukset olisivat edelleenkin epämiellyttäviä, niin huomioi sekin. Ehkä tuntemukset kuitenkin opettavat, kertovat jotain sen hetkisestä olotilasta, jota olisi hyvä pysähtyä tarkastelemaan.

Vaikka sinusta ei tuntuisikaan juuri tänään, juuri nyt hyvältä, niin kehosi kiittää: liikunta vähentää solujen stressivauroita, tehostaa aineenvaihduntaa, laskee verenpainetta, parantaa unenlaatua, jne...Näitähän on pitkä lista.

Ja eikö ihana, lämmin, pehmeä sohva tunnukin lenkin jälkeen entistä mukavammalta?

Älypuhelin

Eilen Pirkkalassa viinirypäleiden syönnin ja teen juonnin ohessa oli puhetta mm. siitä, miten kännykät vaikuttavat elämäämme. Olemme tavoitettavissa enemmän tai vähemmän aina. Joillakin työsähköpostit tavoittavat älypuhelimen kautta milloin ja missä vain.

Hetket, jolloin voisimme istua, hengittää ja odottaa ovat katoavaa kansanperinnettä. Kännykän näpyttely täyttää useammalla esimerkiksi mahdollisuuden olla siinä hetkessä läsnä ja rauhoittua.

Yksi John Lennonin monista viisaista ajatelmista kuuluu näin:

Life is what happens to you while you're busy making other plans

(Elämä on se, mitä tapahtuu sillä aikaa kun sinulla on kiire tehdä muita suunnitelmia)

Tähän päivään käännettynä, se voisi kuulua näin:

Elämä on se, mitä tapahtuu sillä aikaa kun katsot älypuhelintasi. ;)

Leffaa ja läsnäolon hetkiä

Kävin eilen elokuvissa hyvän ystäväni kanssa. Juttelimme mm. siitä, miten monessa amerikkalaisessa tv-sarjassa  ja elokuvassa voi bongata viitteitä tietoisesta läsnäolosta, mindfulnessista ja meditaatiosta. Esimerkiksi TV1:llä pyörivä, tragikoominen "Valaistunut" (engl. Enlightened) kiertää tämän teeman ympärillä. Vaikka mindfulness/tietoinen läsnäolo on jo suhteellisen tuttu aihe Suomessakin mm. naistenlehdissä, niin uskon, että tämä buumi on vasta alussa. Toivon, että se tulee Suomeenkin yhtä voimalla ja varmasti kuin pajunkissat oksille ja kevätpurot kaduille lähikuukausina.

Tietoisen läsnäolon ja mindfulnessin harjoittelussa puhutaan ns. muodollisista ja epämuodollisista harjoituksista.

Muodolliset harjoitukset ovat meditaatiota, jossa keskitytään hengitykseen, kehontuntemuksiin, muihin aistimuksiin, ajatuksiin ja/tai tunteisiin. Muodollisia harjoituksia voi tehdä ohjatusti ryhmässä tai äänitteen avulla tai sitten itsenäisesti johonkin asiaan keskittyen. Muodollisia harjoituksia tehdään usein istuen, maaten, mutta niitä voi tehdä myös seisten, liikkuen tai eri jooga-asennoissa.

Muodollinen harjoitus on yksinkertaisimmillaan sitä, että pysähdyt, siirrät huomion hengitykseen ja siirrät huomion yhä uudelleen lempeästi hengitykseesi, kun mieli lähtee pohtimaan menneitä tai tulevia, järjestelemään, suunnitelemaan, muistelemaan tai unelmoimaan. Kerta toisensa jälkeen palautat huomion hengitykseen ja sen mukanaan tuomiin aistimuksiin.

Epämuodollisia tietoisen läsnäolon harjoituksia voi harjoittaa missä ja milloin vain. Pysähtymällä, kiinnittämällä huomiota hengitykseen, kehon aistimuksiin ja aistien kautta välittyvään tietoon tästä hetkestä. Suihkussa, tiskatessa, hampaita harjatessa, siivotessa...

Amerikkalaisten elokuvien lisäksi olen bongannut näitä epämuodollisen tietoisen läsnäolon hetkiä koulutettaviltani.

Eräs opiskelija Pilates-kurssilla kuvaili sitä, miten hienoa pienten lasten työssä käyvänä äitinä on saada hetken aikaa itselleen ja vain kiinnittää huomiota siihen, miten hengittää ja missä asennossa käsi on. Pidin luentoa eläkeläisryhmälle hyvinvoinnista, jossa eräs eläkeläinen kuvaili minulle omaa heräämistään Aamulehden ja kahvin kanssa ja siinä hetkessä elämistä ja nauttimista. Pienen lapsen isä Kesytä stressi-kurssilla kuvaili sitä, miten rutiininomaisen ja ehkä epämiellyttävänkin viikkosiivouksen jälkeen hän oli istahtaut vain ihastelemaan työnsä tulosta.

Jotkut ovat luontaisesti parempia olemaan läsnä tässä hetkessä kuin toiset, mutta säännöllisistä hyväksyvän tietoisen läsnäolon harjoituksista on todennäköisesti iloa ja onnea jokaiselle taitotasosta huolimatta.

Ja leffa, jonka kävin katsomassa oli 8-pallo. Rankka ja osittain inhorealistinen. Valitettavasti todellisuutta jossain päin Suomea tälläkin hetkellä. Taitavasti tehty, näytelty ja ohjattu, osa tarinasta syvemmällä rivien väleissä. Löytyi siinä hiukan toivoakin.