Muuta stressi vihollisesta ystäväksi

"Älä yritä päästä eroon tai hallita stressiä" -oli eilisen Kesytä stressi -päivän yksi teemoista. Tavoitteena oli myös osoittaa stressin hyödyllisiä, tarpeellisia vaikutuksia. Vuorossaan kahdeksas Kesytä stressi -kurssi alkoi Tampereen työväenopistossa eilen lämpimänä syyskuun lauantaina. Tällä kertaa kokeilen kurssia, jossa tapaamme kerran kuukaudessa viikonloppuisin yhden päivän ajan. Ainakin ensimäisestä päivästä jäi opettajalle positiivinen olo.

Kurssilla esittelin ajatuksia, jotka löytyvät erittäin hyvin esitettyinä alla olevasta videonpätkästä. Valitettavasti tämä 15:n minuutin huippuhyvä luento stressistä on vain englanniksi. Filmiin saa YouTubessa katsoessa videon oikeasta alakulmasta englanninkieliset litteroinnit, se voi auttaa ymmärtämisessä (joukossa tosin muutamia virheitä keskeisissä sanoissa kuten house=health, her each=courage, oxy2007/%uh/oxytoasting=oxytocin, straps/strapless=stress). Videon alle olen koonnut hätkähdyttävimmät ja tärkeimmät pointit stressin ja terveyden välisestä yhteydestä, jotka haluaisin jokaisen stressaajan tietävän!

Ystävysty stressin kanssa!

STRESSI, SEN HAITALLISUUS TERVEYDELLE JA KUOLLEISUUS

Eräässä tutkimushankkeessa tutkittiin 8 vuoden ajalta 30000 amerikkalaista aikuista. Tutkimuksessa käytettiin julkisen terveydenhuollon rekisteritietoja kuolleisuudesta sekä kysyttiin nämä 2 kysymystä:
Kuinka paljon stressiä olet kokenut viimeisen vuoden aikana?
Uskotko, että stressistä on ollut haittaa terveydellesi?


Tutkimuksen tulokset -huonot uutiset ensin: Niillä, jotka kokivat paljon stressiä, oli 43% suurempi riski kuolleisuuteen. MUTTA tämä päti vain silloin kun he uskoivat stressin ollevan haitallista terveydelle. Niillä, jotka kokivat paljon stressiä, mutta eivät pitäneet sitä haitallisena terveydelleen oli tutkimuksen alhaisin riski kuolleisuuteen (mukaan lukien myös ne, jotka olivat kokeneet vähän stressiä!!). 

STRESSI: KEHO ENERGISOITUU JA VALMISTAUTUU HAASTEISIIN

Toisessa, Harvardissa tehdyssä tutkimuksessa luotiin kokeellinen stressaava sosiaalinen tilanne ja mitattiin fyysisiä stressivasteita. Osalle tutkittavista kerrottiin, että koetilanne saattaa saada aikaan sydämen sykkeen kohoamista, jolloin keho valmistautuu toimintaan tai hengityksen kiihtymistä, joka tuo enemmän happea aivoille. Keho energisoituu ja valmistautuu koetilanteen luomiin haasteisiin. Tutkittavat, jotka oppivat stressin auttavan heidän suoriutumistaan, olivat vähemmän ahdistuneita, varmempia ja heidän fyysinen stressivasteensa poikkesi tyypillisestä stressivasteesta tuossa tilanteessa.

SYDÄN, OKSITOSIINI JA SOSIAALINEN KONTAKTI

Tyypillisessä stressireaktiossa sydämensyke nousee ja verisuonten seinämät jännittyvät, "puristuvat". Ei ole terveellistä olla ko. tilassa koko ajan (stressi ja sydäntaudit). Mutta kun stressireaktio 
nähdään hyödyllisenä (ei vihollisena) ->verisuonten seinämät pysyvät rentoina, vaikka sydän pamppaileekin haastavassa tilanteessa-reaktio on tällöin samantyyppinen kuin ilon tai rohkeuden hetkellä!

Stressiä on demonisoitu pitkään ja sen aikaansaamat ansiot on jätetty liian vähälle huomiolle ja arvostukselle. Kuten tämä: stressi tekee meistä sosiaalisia. Fysiologisesti tapahtuu näin:
Stressitilanteessa vapautuu myös oksitosiini-hormonia (adrenaliinin ja muiden hormonien lisäksi). Oksitosiini  on neurohormoni, joka virittää meidät ihmissuhteisiin : pitämään yhteyttä ja hakeutumaan kontaktiin, tuntemaan empatiaa, auttamaan ja tukemaan läheisissä ihmissuhteissa ("halaushormoni").

Oksitosiini vaikuttaa aivojen lisäksi myös kehoon ja sydämeen: se suojaa sydäntä stressin haittavaikutuksilta: suojaa tulehduksilta, auttaa verisuonia pysymään rentoina, auttaa sydänsoluja uudistumaan ja parantamaan stressin aiheuttamia vaurioita (tämä kaikki vahvistuu, kun hakeudumme läheisten ihmisten seuraan).



STRESSI, AUTTAMINEN JA KUOLLEISUUS

Vielä yksi tutkimus, jossa oli mukana 1000 ihmistä USA:sta. Myös tässä tutkimuksessa käytettiin julkisia terveystietoja kuolleisuudesta. Tutkimuksessa kysyttiin:
Kuinka paljon olet kokenut stressiä viimeisen vuoden aikana?
Kuinka paljon olet auttanut naapureita tai muita yhteisösi jäseniä?

Tutkimuksen tulokset: Elämän stressaavat haasteet (talous, erot jne) lisäsivät riskiä kuolleisuuteen 30%. PAITSI niillä, jotka suuntautuivat toisiin ihmisiin ja auttoivat muita! Kokemus suuresta stressimäärästä ei lisännyt riskiä kuolleisuuteen heillä (0%).

SUMMA SUMMARUM

Ystävysty stressin kanssa, luo kehoosi rohkeuden biologia ja auta läheisiäsi/ympärilläsi olevia ihmisiä, jos haluat elää pitkään ja terveenä!

Huolestuja/Kriitikko/Uhri/Täydellisyyden tavoittelija

Tunnetko sinä Huolestujan, Kriitikon, Uhrin ja Täydellisyyden tavoittelijan? Olet ehkä kuunnellut heitä, joissakin tilanteissa. Tässä heidän tuntomerkkinsä Edmund Bournen (2000) mukaan:

Huolestuja
Kuvittelee pahimman mahdollisen ja luo kauhukuvia, pelottelee onnetomuuksilla ja fantasioilla. Yliarvioi mahdollisuuden, että jotain pahaa tai nolostuttavaa tapahtuu. Aina valppaana etsimässä uusia epäonnistumisia ja katastrofeja.

Kriitikko
Arvioi kaiken aikaa ja tuomitsee käyttäytymistään. Osoittelee virheitään ja puutteitaan.  Taipumus sivuttaa myönteiset ominaisuutensa ja tuo esille heikkouksiaan.

Uhri
Avuton ja toivoton. Sanoo, että ei edisty mitenkään, vaivat ovat parantumattomia, eikä mahdollisuuksia ole. Kertoo, että on jäänyt osattomaksi, puutteellinen ja arvoton. Näkee ylittämätttömiä esteitä. Uskoo, että mikään ei koskaan tule muuttumaan.

Täydellisyyden tavoittelija
Kriitikon serkku. Patistaa ja painostaa itseään parempiin suorituksiiin. Kertoo, että ponnistelut eivät riitä ja pitäisi tehdä enemmän, pitäisi onnistua pitämään kaikki hallinnassa, olla aina pätevä, miellyttävä...Pitäisi olla paras, virheet ja takapakki ei onnistu. Ei piittaa elimistön varoitusmerkeistä.

Nämä tyypit saattavat tulla esille erityisesti tilanteissa, joissa olet ahdistunut, vaikean tehtävän tai pelottavan tilanteen edessä, kun olet tehnyt virheen, kun olet lannistunut, vihainen itsellesi tai muille tai kun tunnet syyllisyyttä, olet pahoillasi tai nolona.

Tyypit saattavat löytyä joskus lähempää kuin huomaammekaan tai tiedostammekaan: Omasta sisäisestä puheesta, ajatusten virrasta. Kuluttavan sisäisen puheen tyypit ajavat usein ilmestyessään erilaisiin tilanteisiin.

Uhri huokaisee: "En pysty" ja pahentaa samalla masentunutta mielialaa. Kriitikko sättii: "Olen pettynyt sinuun." ja heikentää samalla itsetuntoa. Täydellisyyden tavoittelija piiskaa: "Minun pitäisi/täytyy/on pakko." ja ajaa krooniseen stressiin. Huolestuja kysyy: "Entä jos pahin tapahtuu?" ja pahentaa ahdistuneisuutta.

Olisimme aika kurjia ystäviä, jos toteasimme heille kiireen, surun, hädän ja epäonnistumisen keskellä: "Et pysty, olen todella pettynyt sinuun, sinun on pakko korjata tuo ja mitäs jos mokaat vieläkin pahemmin." Mutta ehkä olet ollut tilanteessa, jossa olet puhutellut itseäsi näin?

Tärkeää on pysähtyä ja huomata, kun tällainen sisäinen puhe valtaa mielen. Jos pelkkä pysähtyminen ja huomaaminen ei auta, voi kysyä itseltään:
-Mikä tästä on todisteena?
-Onko tämä aina totta?
-Mitkä ovat mahdollisuudet, että tämä tapahtuisi?
-Mikä on pahinta mitä voisi sattua? Mikä siinä on niin pahaa? Mitä tekisin, jos pahin tapahtuisi?
-Tarkastelenko koko kuvaa?
-Olenko puolueeton?

Voisit heittää takaisin: "Entä sitten? Kyllä minä selviän. Kelpaan tällaisena. Voin mennä askel kerrallaan ja voin muuttua. Virheitä sattuu."

Lähde:
Edmund J. Bourne (2000): Vapaaksi ahdistuksesta. Työkirja paniikista ja peloista kärsiville.

Epämiellyttävien tunteiden ja ajatusten hyväksyminen

Omien stressaavien, automaattisten ajattelutapojen tiedostaminen on yksi reitti stressinhallintaan. Mutta miten noihin stressaaviin ajattelutapoihin tulisi suhtautua?

Alta löytyy animaation muodossa havainnollistettuna erilaisia tapoja, joilla voimme suhtautua epämiellyttäviin tunteisiin ja ajatuksiin. (Animaatiossa nuo tunteet/ajatukset on visualisoitu todellakin epämiellyttäviksi). Tarina perustuu hyväksymis- ja omistautumisterapioiden bussi-metaforaan. Tässä bussi on vaihtunut lentokoneeseen. Kieli on jälleen englanti (tällä kertaa australian aksentilla :)), sillä suomeksi vastaavanlaista ei ole tullut vastaan.

Lisää aiheeseen ja tarinaan voit tutustua mm. Russ Harrisin Onnellisuusansa tai Arto Pietikäisen Joustava mieli -kirjojen kautta.

Kamppailu sisäisten kaapparreiden kanssa:

Kaikilla on nousuja ja laskuja. Hienoja päiviä ja vähemmän hienoja...

Mindi oli pilotti, jolla oli kone täynnä matkustajia: ajatuksia, tunteita, tarpeita, tuntemuksia. Ne yrittivät kertoa mitä tehdä ja minne mennä. Jotkut ajatukset olivat pelottavia (kukaan ei pidä minusta, en ole tarpeeksi hyvä). Tunteita: ahdistus, ärsyyntyminen, epätoivo, nolostuminen. Mindi ei halunnut muuta, kuin olla lojaali ystävä, kokea seikkailuja ja juhlia elämää. Tämä oli kuin suunta itään. Se antoi hänelle elinvoimaisen tunteen.

Joskus ei-niin-mukavat matkustajat tulivat koneen ohjaamoon ja uhkailivat häntä, kun hän pyrki haluamaansa suuntaan. Ne sanoivat, ettei hän ollut riittävän hyvä kokeakseen seikkailuja tai ollakseen ystävä. Pelko ilmestyi vähän väliä, samoin nolostuminen ja häpeä. 

Mindi ei halunnut näitä tyyppejä lähelleen. Ne estivät häntä suuntaamasta itään. Niinpä hän laskeutui ja päätti hankkiutua matkustajista eroon.Hänen kamppailu-katkaisin oli päällä.

Hän yritti sanoa hyvin kovalla äänellä ja vakuuttavalla äänellä."Hiljaa! Menkää pois!" Ne eivät vaienneet, eivätkä menneet. Mitä enemmän hän taisteli, sitä isommaksi ne kasvoivat ja inhottavimmiksi. Lisää matkustajia tuli sisään.

Mindi teki sopimuksen epätoivon kanssa: jos menette paikoillenne, käännän suunnan sinne minne haluatte. Hän kääntyili minne tahansa, jotta matkustajat olisivat pysyneet hiljaa. Sitten Mindi huomasi, että hän taisteli koko ajan. Hän laskeutui vähän väliä tai kääntyili eri suuntiin. Matkustajat olivat ottaneet hänen koneensa ohjauksen. Hänen elämänsä oli kaapattu.

Sitten Mindi sai kutsun lennonjohtokeskuksesta: "Toimi nyt Mindi! Sinä voit ohjata lentokonettasi, ei matkustajat. Tunteet eivät voi ottaa ohjausta käsiinsä, ellet anna niiden ottaa. Ajatukset eivät voi koskettaa sinua, ne eivät ole edes 3D."

Nyt Mindi tiesi, että matkustajilla ei ollut valtaa. Hän päätti päästää irti kamppailusta ja suunnata itään. Aluksi hän koki olonsa epämiellytäväksi, mutta Mindi otti etäisyyttä näihin epämiellyttäviin matkustajiin, piti kamppailu-kytkimensä kytkettynä kiinni ja suuntasi rohkeasti kohti itää.

Nyt Mindi saattoi lentää ystäviensä kanssa uusiin seikkailuihin. Hän huomasi auringon paistavan ja kätensä ohjaimissa. Hän huomasi paremmin myös rohkaisevat matkustajat, jotka olivat olleet mukana koko ajan.

Elämä oli nyt rikasta, täyttä ja merkityksellistä.