Leffaa ja läsnäolon hetkiä

Kävin eilen elokuvissa hyvän ystäväni kanssa. Juttelimme mm. siitä, miten monessa amerikkalaisessa tv-sarjassa  ja elokuvassa voi bongata viitteitä tietoisesta läsnäolosta, mindfulnessista ja meditaatiosta. Esimerkiksi TV1:llä pyörivä, tragikoominen "Valaistunut" (engl. Enlightened) kiertää tämän teeman ympärillä. Vaikka mindfulness/tietoinen läsnäolo on jo suhteellisen tuttu aihe Suomessakin mm. naistenlehdissä, niin uskon, että tämä buumi on vasta alussa. Toivon, että se tulee Suomeenkin yhtä voimalla ja varmasti kuin pajunkissat oksille ja kevätpurot kaduille lähikuukausina.

Tietoisen läsnäolon ja mindfulnessin harjoittelussa puhutaan ns. muodollisista ja epämuodollisista harjoituksista.

Muodolliset harjoitukset ovat meditaatiota, jossa keskitytään hengitykseen, kehontuntemuksiin, muihin aistimuksiin, ajatuksiin ja/tai tunteisiin. Muodollisia harjoituksia voi tehdä ohjatusti ryhmässä tai äänitteen avulla tai sitten itsenäisesti johonkin asiaan keskittyen. Muodollisia harjoituksia tehdään usein istuen, maaten, mutta niitä voi tehdä myös seisten, liikkuen tai eri jooga-asennoissa.

Muodollinen harjoitus on yksinkertaisimmillaan sitä, että pysähdyt, siirrät huomion hengitykseen ja siirrät huomion yhä uudelleen lempeästi hengitykseesi, kun mieli lähtee pohtimaan menneitä tai tulevia, järjestelemään, suunnitelemaan, muistelemaan tai unelmoimaan. Kerta toisensa jälkeen palautat huomion hengitykseen ja sen mukanaan tuomiin aistimuksiin.

Epämuodollisia tietoisen läsnäolon harjoituksia voi harjoittaa missä ja milloin vain. Pysähtymällä, kiinnittämällä huomiota hengitykseen, kehon aistimuksiin ja aistien kautta välittyvään tietoon tästä hetkestä. Suihkussa, tiskatessa, hampaita harjatessa, siivotessa...

Amerikkalaisten elokuvien lisäksi olen bongannut näitä epämuodollisen tietoisen läsnäolon hetkiä koulutettaviltani.

Eräs opiskelija Pilates-kurssilla kuvaili sitä, miten hienoa pienten lasten työssä käyvänä äitinä on saada hetken aikaa itselleen ja vain kiinnittää huomiota siihen, miten hengittää ja missä asennossa käsi on. Pidin luentoa eläkeläisryhmälle hyvinvoinnista, jossa eräs eläkeläinen kuvaili minulle omaa heräämistään Aamulehden ja kahvin kanssa ja siinä hetkessä elämistä ja nauttimista. Pienen lapsen isä Kesytä stressi-kurssilla kuvaili sitä, miten rutiininomaisen ja ehkä epämiellyttävänkin viikkosiivouksen jälkeen hän oli istahtaut vain ihastelemaan työnsä tulosta.

Jotkut ovat luontaisesti parempia olemaan läsnä tässä hetkessä kuin toiset, mutta säännöllisistä hyväksyvän tietoisen läsnäolon harjoituksista on todennäköisesti iloa ja onnea jokaiselle taitotasosta huolimatta.

Ja leffa, jonka kävin katsomassa oli 8-pallo. Rankka ja osittain inhorealistinen. Valitettavasti todellisuutta jossain päin Suomea tälläkin hetkellä. Taitavasti tehty, näytelty ja ohjattu, osa tarinasta syvemmällä rivien väleissä. Löytyi siinä hiukan toivoakin.