Mindfulnessia kotiin osa 1: radio-ohjelmia suomeksi

Eilen päättyi ohjaamani Mindfulness: keskittymistä ja hyvinvointia -kurssi Ahjolan kansalaisopistossa.

Toivon, että kurssilaiset löytävät oman luontevan tavan jatkaa harjoittelua kurssin jälkeenkin.

Kerään Kesytä stressi -blogiin eväitä kotiharjoitteluun.  Tämän päiväiseen tekstiin olen kerännyt radio-ohjelmia aiheesta suomeksi.

Mindfulness

Puheen iltapäivän ohjelmassa tietoisesta läsnäolosta/mindfulnessista, sen harjoittamisesta ja tyyneyden löytämisen vaikeudesta hauskassa valossa. Haastateltavana mindfulness-ohjaaja Juho Leppiniemi.

Mindfulness on taito/kyky, joka meillä kaikilla on.

Myötätunto, murehtiminen ja mindfulness

 Viikon tietokirja -sarjassa Psykoterapeutti-kouluttaja Juhani Laakson kertoo Mielen taito -kirjasta, myötätunnosta ja murehtimisesta.

Tässä muutama ajatus ohjelmasta:

Myötätunto aktivoi aivojen palautusjärjestelmää ja sellaisia mielihyvähormoneja, jotka rauhoittavat ja auttavat palautumaan stressistä.


Kun  toivotamme toiselle hyvää, menestystä ja hyvinvointia aktivoimme samalla niitä aivojen osia, jotka edistävät myös omaa hyvinvointiamme. Myötätuntoa voi harjoitella muodollisesti tai epämuodollisesti: Avata ovi, tervehtiä ystävällisesti, tehdä ystävällinen teko.
 
Haastavinta on toteuttaa myötätuntoa itseä kohtaan. Ankarin kritiikki kohdistuu usein itseensä.

Huolityöskentelyllä- tai huolihetkellä voi vähentää murehtimistaakkaa.

 Vanhemmus ja mindfulness

Psykologi Tiina Coleman Itä-Suomen yliopistosta tekee väitöskirjaa tietoisesta läsnäolosta ja vanhemmuudesta. Tässä 6 minuutin haastattelu Pohjois-Karjalan radiossa.

Tässä muutama poiminta ohjelmasta:

Miten olen itseni kanssa, on avain siihen miten olen lasten kanssa.

Mindfulness luo tilan, jossa ennättää huomaamaan mitä tapahtuu itsessä. Automaattisen reagointitavan sijaan voi pysähtyä ja valita tietoisesti tilanteeseen sopivan, rakentavan tavan toimia.

Mindfulnessin avulla pääsemme paremmin näkemään lapsemme sellaisena kuin hän on, ei sellaisena kuin haluaisimme tai hänen "kuuluisi" olla.

  

Mindfulnessin juuret ja perusteet

Yle Puheen liikuntatunnin vieraana FT Timo Klemola. 

 

Vähän kaikkea mindfulnessista: tiedonkäsittelystä, harjoittelusta, koulussa

Yle Puheen Lanttulataamossa haastateltavana erikoispyskologi Maarit Lassander Suomen mielenterveysseurasta. Ohjelmassa kerrotaan mm. mindfulnessin vaikutuksesta koulussa ja tehdään myös yksi mindfulness-harjoitus.

Stressi, työuupumus ja mindfulness

 Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksella tutkitaan, voiko Mindfulness lievittää työuupumusoireita. Tässä Radio Keski-Suomen haastattelu aiheesta.

Mindfulness työelämässä

 Valtiovarainministeriön henkilöstöosastolla tehtiin kehittämistutkimus, jossa käytettiin mindfulnessia apuna. Kasvatustieteen maisteri Terhi Takanen kertoo Yle Radio 1:n Tiedevartti -ohjelmassa väitöstyönsä oivalluksista ja havainnoista.

 

Ulkoiset odotukset ja onnistunut kurssi?

Viime viikolla käynnistyi Tampereen seudun työväenopistossa jälleen uusi Kesytä stressi (KS) -kurssi. Sädehtivän kauniin pakkaspäivän iltana 19 kurssilaista oli valmiina aloittamaan stressinhallinnan taitojensa kartoittamisen ja kohentamisen.

(c) Marita Räsänen

Pohdimme mm. sitä, mikä tekee kurssista onnistuneen. Samalla tuli esille se, millaisia odotuksia kurssilaisilla on tulevista 6:sta kokoontumiskerrasta.

Mietin kotiin tullessani, että voinkohan ylipäätään toteuttaa kaikkien kurssilaisten kaikkia odotuksia?

Julkilausutut odotukset/toiveet eivät kuulostaneet sellaisenaan kohtuuttomilta. Ainakin osaan niistä uskon vastaavani kurssin kuluessa.

Näitä odotetaan:
-vuorovaikutuksellisuutta ja keskustelua (jonkun mielestä se jo toteutui),
-tulostettuja luentomateriaaleja (tehty ainakin ensimäisellä kerralla),
-opiskelijan reviirin kunnioittamista (en mielestäni ahdistellut fyysisesti ketään),
-riittävästi aikaa tehtäville (hiukan aikataulua enemmänkin ->kotitehtäviä),
-teorian ja käytännön sopivaa vuorottelua (tämä on johtotähteni opetuksessa),
 -keskustelua stressioireista (nyt ja jatkossa)
-selkeää puhetta (luulen niin)

-monipuolisia menetelmiä (nyt ja jatkossa: keskustelua, lyhyitä tietopläjäyksiä, mindfulness/rentoutusharjoituksia, testejä, toiminnallisuutta)
-käytännön kikkoja (niitä on tulossa lisää)
-kurssi sisältää sen minkä lupaa (edellisten KS-kurssien perusteella kyllä)

Osa odotuksista jäi kuitenkin mietityttämään.
-ajantasainen, ajan hermolla oleva tieto/uudet tutkimustulokset (onko tieto varmasti riittävän uutta ja onko tällä kurssilla edes oleellista tietää esimerkiksi uusimmat solutason tutkimukset?)
-tunnelma, luottamuksellisuus ja avoin ilmapiiri (käsissäni on isoin KS-ryhmä koskaan, miten se onnistuu tällä kertaa?)
-kurssista jää jotain pysyvää, kurssin jälkeen jää jotain mieleen/käytäntöön (miten paljon voin loppujen lopuksi vaikuttaa tähän?)
-inspiroivuus (miten ihmeessä tällaista voi toteuttaa olematta varustettu Samuli Edelmannin karismalla tai Esa Saarisen älyllä?)


En ole stressistä väitellyt tutkijatohtori, mindfulness-koulutukseni on vielä kesken, elämänkoululaisenakaan en ole saanut vielä päästötodistusta. Silti ajattelen, että minulla ja kurssilla on annettavaa, paljonkin.


Toivon, että voin täyttää kurssilaisten odotuksia riittävän hyvin. Täydellisyyttä en tavoittele. Olen tehnyt taustatyötä, ottanut asioista selvää ja kehittänyt ohjaamisen ja opettamisen taitojani vuosien mittaan. Olen sosiaalipsykogi ja Pilates-ohjaaja. Stressilääketieteestä olen menossa tenttiin. KS-kurssi on 5. lajissaan. Olen valmis kehittymään ja kehittämään kurssia mahdollisuuksieni rajoissa. Olen sinut myös sen kanssa, että opiskelijallakin on mahdollisuus valita ja keskeyttää, mikäli odotukset ja todellisuus eivät kohtaa.

Onnistuneen kurssin muodostumiseen vaikuttaa luonnollisesti ohjaaja/opettaja/luennoitsija, hänen kykynsä ja vaivannäkönsä, mutta myös ryhmä ja sen ilmapiiri. Pienessä alle 10 henkilön ryhmässä luottamuksellisuus ja osallisuus syntyvät helpommin. Isommassa tasapuolinen ja aktiivinen osallistuminen vaatii osallistujilta hiukan enemmän rohkeutta, opettajalta pienryhmien muodostamista luovasti ja muita pedagogisia kikkoja.


Ajattelen, että suurimmat oivallukset kurssillani eivät tule uusimmasta tiedosta. Enemmänkin ikivanhasta tiedosta ja sellaisesta tiedosta, joka löytyy kunkin opiskelijan omasta kehosta, mielestä, tunteista ja käyttäytymisestä. Kurssi voi olla tässä prosessissa jonkinlaisena tukena ja oppaana. Suurin työ sisäiselle tiedolle herkistymisessä ja tutustumisessa on tehtävä kuitenkin luokkahuoneen ulkopuolella: yksin, läheisten kanssa tai/ja jos tehtävä tuntuu ylitsepääsemättömältä -ammattiauttajan avulla. Se tieto löytyessään jää mieleen ja on suhteellisen pysyvää.

Opettajana minulla on omat odotukseni. Olen toiveikas tulevan ryhmän suhteen. Lupaavasti aktiivista osallistumista, kysymyksiä, kommentteja, kokemusten jakamista, uteliasta mieltä, aitoa kiinnostusta aiheeseen, oivalluksia, näkökulmia, viisautta, huumorintajua, erilaisia persoonia...tästä on hyvä jatkaa. Olen...(millä sanalla sitä kutsuisi?)...hmhh...inspiroitunut. :)