Se mitä on sisällämme...

Muuta stressi vihollisesta ystäväksi

"Älä yritä päästä eroon tai hallita stressiä" -oli eilisen Kesytä stressi -päivän yksi teemoista. Tavoitteena oli myös osoittaa stressin hyödyllisiä, tarpeellisia vaikutuksia. Vuorossaan kahdeksas Kesytä stressi -kurssi alkoi Tampereen työväenopistossa eilen lämpimänä syyskuun lauantaina. Tällä kertaa kokeilen kurssia, jossa tapaamme kerran kuukaudessa viikonloppuisin yhden päivän ajan. Ainakin ensimäisestä päivästä jäi opettajalle positiivinen olo.

Kurssilla esittelin ajatuksia, jotka löytyvät erittäin hyvin esitettyinä alla olevasta videonpätkästä. Valitettavasti tämä 15:n minuutin huippuhyvä luento stressistä on vain englanniksi. Filmiin saa YouTubessa katsoessa videon oikeasta alakulmasta englanninkieliset litteroinnit, se voi auttaa ymmärtämisessä (joukossa tosin muutamia virheitä keskeisissä sanoissa kuten house=health, her each=courage, oxy2007/%uh/oxytoasting=oxytocin, straps/strapless=stress). Videon alle olen koonnut hätkähdyttävimmät ja tärkeimmät pointit stressin ja terveyden välisestä yhteydestä, jotka haluaisin jokaisen stressaajan tietävän!

Ystävysty stressin kanssa!

STRESSI, SEN HAITALLISUUS TERVEYDELLE JA KUOLLEISUUS

Eräässä tutkimushankkeessa tutkittiin 8 vuoden ajalta 30000 amerikkalaista aikuista. Tutkimuksessa käytettiin julkisen terveydenhuollon rekisteritietoja kuolleisuudesta sekä kysyttiin nämä 2 kysymystä:
Kuinka paljon stressiä olet kokenut viimeisen vuoden aikana?
Uskotko, että stressistä on ollut haittaa terveydellesi?


Tutkimuksen tulokset -huonot uutiset ensin: Niillä, jotka kokivat paljon stressiä, oli 43% suurempi riski kuolleisuuteen. MUTTA tämä päti vain silloin kun he uskoivat stressin ollevan haitallista terveydelle. Niillä, jotka kokivat paljon stressiä, mutta eivät pitäneet sitä haitallisena terveydelleen oli tutkimuksen alhaisin riski kuolleisuuteen (mukaan lukien myös ne, jotka olivat kokeneet vähän stressiä!!). 

STRESSI: KEHO ENERGISOITUU JA VALMISTAUTUU HAASTEISIIN

Toisessa, Harvardissa tehdyssä tutkimuksessa luotiin kokeellinen stressaava sosiaalinen tilanne ja mitattiin fyysisiä stressivasteita. Osalle tutkittavista kerrottiin, että koetilanne saattaa saada aikaan sydämen sykkeen kohoamista, jolloin keho valmistautuu toimintaan tai hengityksen kiihtymistä, joka tuo enemmän happea aivoille. Keho energisoituu ja valmistautuu koetilanteen luomiin haasteisiin. Tutkittavat, jotka oppivat stressin auttavan heidän suoriutumistaan, olivat vähemmän ahdistuneita, varmempia ja heidän fyysinen stressivasteensa poikkesi tyypillisestä stressivasteesta tuossa tilanteessa.

SYDÄN, OKSITOSIINI JA SOSIAALINEN KONTAKTI

Tyypillisessä stressireaktiossa sydämensyke nousee ja verisuonten seinämät jännittyvät, "puristuvat". Ei ole terveellistä olla ko. tilassa koko ajan (stressi ja sydäntaudit). Mutta kun stressireaktio 
nähdään hyödyllisenä (ei vihollisena) ->verisuonten seinämät pysyvät rentoina, vaikka sydän pamppaileekin haastavassa tilanteessa-reaktio on tällöin samantyyppinen kuin ilon tai rohkeuden hetkellä!

Stressiä on demonisoitu pitkään ja sen aikaansaamat ansiot on jätetty liian vähälle huomiolle ja arvostukselle. Kuten tämä: stressi tekee meistä sosiaalisia. Fysiologisesti tapahtuu näin:
Stressitilanteessa vapautuu myös oksitosiini-hormonia (adrenaliinin ja muiden hormonien lisäksi). Oksitosiini  on neurohormoni, joka virittää meidät ihmissuhteisiin : pitämään yhteyttä ja hakeutumaan kontaktiin, tuntemaan empatiaa, auttamaan ja tukemaan läheisissä ihmissuhteissa ("halaushormoni").

Oksitosiini vaikuttaa aivojen lisäksi myös kehoon ja sydämeen: se suojaa sydäntä stressin haittavaikutuksilta: suojaa tulehduksilta, auttaa verisuonia pysymään rentoina, auttaa sydänsoluja uudistumaan ja parantamaan stressin aiheuttamia vaurioita (tämä kaikki vahvistuu, kun hakeudumme läheisten ihmisten seuraan).



STRESSI, AUTTAMINEN JA KUOLLEISUUS

Vielä yksi tutkimus, jossa oli mukana 1000 ihmistä USA:sta. Myös tässä tutkimuksessa käytettiin julkisia terveystietoja kuolleisuudesta. Tutkimuksessa kysyttiin:
Kuinka paljon olet kokenut stressiä viimeisen vuoden aikana?
Kuinka paljon olet auttanut naapureita tai muita yhteisösi jäseniä?

Tutkimuksen tulokset: Elämän stressaavat haasteet (talous, erot jne) lisäsivät riskiä kuolleisuuteen 30%. PAITSI niillä, jotka suuntautuivat toisiin ihmisiin ja auttoivat muita! Kokemus suuresta stressimäärästä ei lisännyt riskiä kuolleisuuteen heillä (0%).

SUMMA SUMMARUM

Ystävysty stressin kanssa, luo kehoosi rohkeuden biologia ja auta läheisiäsi/ympärilläsi olevia ihmisiä, jos haluat elää pitkään ja terveenä!

Kumpaa sutta ruokit?

Vanha cherokee-intiaani kertoi eräänä iltana lapsenlapselleen ihmisten sisällä tapahtuvasta taistelusta. Hän sanoi: "Poikani, meidän kaikkien sisällä taistelee kaksi 'sutta'.

"Toinen on Paha. Se on kiukku, kateus, mustasukkaisuus, suru, katumus, ahneus, ylimielisyys, itsesääli, syyllisyys, inho, alemmuudentunne, valheet, väärä ylpeys, ylemmyydentunne ja ego."

"Toinen on Hyvä. Se on ilo, rauha, toivo, tyyneys, nöyryys, lempeys, hyvänsuopuus, empatia, anteliaisuus, totuus, myötätunto ja usko."

Lapsenlapsi ajatteli asiaa hetken ja kysyi sitten isoisältään:
"Kumpi susi voittaa?"

Vanha cherokee vastasi yksinkertaisesti: "Se, jota ruokit."


(C.K Germer: Myötätunnon tie, s. 148)

Mindfulnessia kotiin osa 1: radio-ohjelmia suomeksi

Eilen päättyi ohjaamani Mindfulness: keskittymistä ja hyvinvointia -kurssi Ahjolan kansalaisopistossa.

Toivon, että kurssilaiset löytävät oman luontevan tavan jatkaa harjoittelua kurssin jälkeenkin.

Kerään Kesytä stressi -blogiin eväitä kotiharjoitteluun.  Tämän päiväiseen tekstiin olen kerännyt radio-ohjelmia aiheesta suomeksi.

Mindfulness

Puheen iltapäivän ohjelmassa tietoisesta läsnäolosta/mindfulnessista, sen harjoittamisesta ja tyyneyden löytämisen vaikeudesta hauskassa valossa. Haastateltavana mindfulness-ohjaaja Juho Leppiniemi.

Mindfulness on taito/kyky, joka meillä kaikilla on.

Myötätunto, murehtiminen ja mindfulness

 Viikon tietokirja -sarjassa Psykoterapeutti-kouluttaja Juhani Laakson kertoo Mielen taito -kirjasta, myötätunnosta ja murehtimisesta.

Tässä muutama ajatus ohjelmasta:

Myötätunto aktivoi aivojen palautusjärjestelmää ja sellaisia mielihyvähormoneja, jotka rauhoittavat ja auttavat palautumaan stressistä.


Kun  toivotamme toiselle hyvää, menestystä ja hyvinvointia aktivoimme samalla niitä aivojen osia, jotka edistävät myös omaa hyvinvointiamme. Myötätuntoa voi harjoitella muodollisesti tai epämuodollisesti: Avata ovi, tervehtiä ystävällisesti, tehdä ystävällinen teko.
 
Haastavinta on toteuttaa myötätuntoa itseä kohtaan. Ankarin kritiikki kohdistuu usein itseensä.

Huolityöskentelyllä- tai huolihetkellä voi vähentää murehtimistaakkaa.

 Vanhemmus ja mindfulness

Psykologi Tiina Coleman Itä-Suomen yliopistosta tekee väitöskirjaa tietoisesta läsnäolosta ja vanhemmuudesta. Tässä 6 minuutin haastattelu Pohjois-Karjalan radiossa.

Tässä muutama poiminta ohjelmasta:

Miten olen itseni kanssa, on avain siihen miten olen lasten kanssa.

Mindfulness luo tilan, jossa ennättää huomaamaan mitä tapahtuu itsessä. Automaattisen reagointitavan sijaan voi pysähtyä ja valita tietoisesti tilanteeseen sopivan, rakentavan tavan toimia.

Mindfulnessin avulla pääsemme paremmin näkemään lapsemme sellaisena kuin hän on, ei sellaisena kuin haluaisimme tai hänen "kuuluisi" olla.

  

Mindfulnessin juuret ja perusteet

Yle Puheen liikuntatunnin vieraana FT Timo Klemola. 

 

Vähän kaikkea mindfulnessista: tiedonkäsittelystä, harjoittelusta, koulussa

Yle Puheen Lanttulataamossa haastateltavana erikoispyskologi Maarit Lassander Suomen mielenterveysseurasta. Ohjelmassa kerrotaan mm. mindfulnessin vaikutuksesta koulussa ja tehdään myös yksi mindfulness-harjoitus.

Stressi, työuupumus ja mindfulness

 Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksella tutkitaan, voiko Mindfulness lievittää työuupumusoireita. Tässä Radio Keski-Suomen haastattelu aiheesta.

Mindfulness työelämässä

 Valtiovarainministeriön henkilöstöosastolla tehtiin kehittämistutkimus, jossa käytettiin mindfulnessia apuna. Kasvatustieteen maisteri Terhi Takanen kertoo Yle Radio 1:n Tiedevartti -ohjelmassa väitöstyönsä oivalluksista ja havainnoista.

 

Kahdeksan viikon ohjelma alkaa

Ensimmäinen viikko

Eilen aloitimme Ahjolan kansalaisopistossa Mindfulness: keskittymiskykyä ja hyvinvointia -kurssin.

Tämä sivu toimii kurssilaisille tukena kotiharjoittelussa. Olet tervetullut tekemään harjoituksia näille sivuille ilman kurssiakin. Suosittelen tällöin kuitenkin, että harjoitusten tukena luet jotakin aiheeseen liittyvää kirjaa. (Katso kirjallisuusvinkit täältä).

Kurssilla saat tarkempaa taustatietoa mindfulness-menetelmän periaatteista sekä tukea harjoittelun sudenkuoppiin. Harjoitusten omaksuminen helpottuu (esim liikkuen tehtävät meditaatiot/tietoisen läsnäolon jooga). Kurssilla pääset myös keskustelemaan harjoitusten vaikutuksista ja taustafilosofiasta. Osallistuminen viikottaisiin tapaamisiin tukee paremmin sitoutumista mielen taitojen harjoitteluun sekä harjoittamisen juurtumista elämäntavaksi.

Harjoitukset saattavat jäädä kiireisessä arjessa joskus väliin. Pyri suhtautumaan tähän lempeästi (ilman moitteita) ja palaamaan harjoittelun pariin seuraavana päivänä.

Tässä ensimmäisen viikon kotiharjoitukset:

Keho- ja hengitysharjoitus

Tässä harjoituksessa pyritään pitämään huomio hengityksessä ja kehon tuntemuksissa. Tarkoituksena on vain tiedostaa kokemus hetki hetkeltä. Hengitys voi auttaa sinua ankkuroitumaan tähän hetkeen ja laskeutumaan rauhattomasta mielestä kehon tuntemuksiin.

Kesto: n. 9 min

Kuinka usein: 1-2 kertaa päivässä, kuutena päivänä seitsemästä.

Huom.!: Mielellä on taipumus lähteä seikkailemaan hengityksestä muihin asioihin. Huomaa ja totea minne mielesi on vaeltanut ja palauta takaisin myötätuntoisesti ja yhä uudelleen takaisin hengitykseen. Harjoita kärsivällisyyttä itseäsi kohtaan.

Ohjatun harjoituksen löydät tästä:

Tietoinen läsnäolo arjen askareessa

Valitse jokin arkinen rutiinisi, jonka päätät tehdä ”hereillä”, läsnäollen tekemisessäsi. Kiinnitä tarkkaavaisuutesi siihen, mitä olet tekemässä.  (Vrt. rusinaharjoitus)

-Suihkussa käyminen

-Roskien vieminen

-Autolla ajo

-Hampaiden pesu

-Astianpesukoneen/pyykinpesukoneen täyttäminen/tyhjentäminen

-Teen/kahvin juominen

Kuinka usein: n. kerran päivässä, silloin kun teet tätä arjen askaretta

Huom!: Tarkoituksena ei ole tulla ylitarkkaavaiseksi, eikä aiheuttaa itselleen paineita. Tee tämä harjoitus parhaasi mukaan.

Rutiinista irrottautuminen

Teetkö jonkun asian aina samalla tavalla? Valitset tietyn paikan jumpassa, työpaikan ruokalassa, kotisohvalla? Kiinnitä huomiota rutiineihisi ja kokeile tehdä jokin asia tällä viikolla toisin. Vaihda paikkaa, kulje eri reittiä tuttuun paikkaan, irrottaudu automaattiohjauksesta ja huomaa mitä teet, näet, tunnet, koet vaihtaessasi jotakin osaa rutiinistasi.

Kuinka usein: Kerran viikon aikana

Vaelteleva mieli=onneton mieli

Alla olevan linkin kautta löytyy tiivistetty esitys siitä, millainen vaikutus hyvinvointiimme on tutkitusti sillä, että elämme tässä ja nyt.

15000 ihmistä, yli 80:ssa eri maassa, eri ammateissa/koulutustaustalla/sosiaalisessa asemassa sen tutkimuksessa osoittivat:

-Ihmiset ovat vähemmän onnellisia silloin, kun mieli vaeltelee. Riippumatta siitä onko tekeminen miellyttävää/neutraalia/epämiellyttävää.

-Kurjina hetkinä mielen harhailu miellyttäviin asioihin ei auta tuomaan onnea, ellei mieli ole KESKITTYNYT TÄHÄN HETKEEN.

-Mindfulness auttaa harjoittamaan tähän hetkeen keskittymistä.

-Tutkimuksessa saatiin myös näyttöä sille, että onneton olo ei johda mielenvaelteluun. Sen sijaan mielen vaeltelulla oli vahva yhteys onnettomaan oloon.

Matt Killingsworth ja TEDexTalk:

Mielen vaeltelu ->onneton olo=vahva yhteys
Onneton olo ->mielenvaeltelu=ei yhteyttä.

https://www.youtube.com/watch?v=Qy5A8dVYU3k

Huolestuja/Kriitikko/Uhri/Täydellisyyden tavoittelija

Tunnetko sinä Huolestujan, Kriitikon, Uhrin ja Täydellisyyden tavoittelijan? Olet ehkä kuunnellut heitä, joissakin tilanteissa. Tässä heidän tuntomerkkinsä Edmund Bournen (2000) mukaan:

Huolestuja
Kuvittelee pahimman mahdollisen ja luo kauhukuvia, pelottelee onnetomuuksilla ja fantasioilla. Yliarvioi mahdollisuuden, että jotain pahaa tai nolostuttavaa tapahtuu. Aina valppaana etsimässä uusia epäonnistumisia ja katastrofeja.

Kriitikko
Arvioi kaiken aikaa ja tuomitsee käyttäytymistään. Osoittelee virheitään ja puutteitaan.  Taipumus sivuttaa myönteiset ominaisuutensa ja tuo esille heikkouksiaan.

Uhri
Avuton ja toivoton. Sanoo, että ei edisty mitenkään, vaivat ovat parantumattomia, eikä mahdollisuuksia ole. Kertoo, että on jäänyt osattomaksi, puutteellinen ja arvoton. Näkee ylittämätttömiä esteitä. Uskoo, että mikään ei koskaan tule muuttumaan.

Täydellisyyden tavoittelija
Kriitikon serkku. Patistaa ja painostaa itseään parempiin suorituksiiin. Kertoo, että ponnistelut eivät riitä ja pitäisi tehdä enemmän, pitäisi onnistua pitämään kaikki hallinnassa, olla aina pätevä, miellyttävä...Pitäisi olla paras, virheet ja takapakki ei onnistu. Ei piittaa elimistön varoitusmerkeistä.

Nämä tyypit saattavat tulla esille erityisesti tilanteissa, joissa olet ahdistunut, vaikean tehtävän tai pelottavan tilanteen edessä, kun olet tehnyt virheen, kun olet lannistunut, vihainen itsellesi tai muille tai kun tunnet syyllisyyttä, olet pahoillasi tai nolona.

Tyypit saattavat löytyä joskus lähempää kuin huomaammekaan tai tiedostammekaan: Omasta sisäisestä puheesta, ajatusten virrasta. Kuluttavan sisäisen puheen tyypit ajavat usein ilmestyessään erilaisiin tilanteisiin.

Uhri huokaisee: "En pysty" ja pahentaa samalla masentunutta mielialaa. Kriitikko sättii: "Olen pettynyt sinuun." ja heikentää samalla itsetuntoa. Täydellisyyden tavoittelija piiskaa: "Minun pitäisi/täytyy/on pakko." ja ajaa krooniseen stressiin. Huolestuja kysyy: "Entä jos pahin tapahtuu?" ja pahentaa ahdistuneisuutta.

Olisimme aika kurjia ystäviä, jos toteasimme heille kiireen, surun, hädän ja epäonnistumisen keskellä: "Et pysty, olen todella pettynyt sinuun, sinun on pakko korjata tuo ja mitäs jos mokaat vieläkin pahemmin." Mutta ehkä olet ollut tilanteessa, jossa olet puhutellut itseäsi näin?

Tärkeää on pysähtyä ja huomata, kun tällainen sisäinen puhe valtaa mielen. Jos pelkkä pysähtyminen ja huomaaminen ei auta, voi kysyä itseltään:
-Mikä tästä on todisteena?
-Onko tämä aina totta?
-Mitkä ovat mahdollisuudet, että tämä tapahtuisi?
-Mikä on pahinta mitä voisi sattua? Mikä siinä on niin pahaa? Mitä tekisin, jos pahin tapahtuisi?
-Tarkastelenko koko kuvaa?
-Olenko puolueeton?

Voisit heittää takaisin: "Entä sitten? Kyllä minä selviän. Kelpaan tällaisena. Voin mennä askel kerrallaan ja voin muuttua. Virheitä sattuu."

Lähde:
Edmund J. Bourne (2000): Vapaaksi ahdistuksesta. Työkirja paniikista ja peloista kärsiville.

Rentoutumiskeinoni viime torstailta

Viime torstaina rentouduin -21 asteen pakkasessa luistimet jalassa, pipo syvällä päässä, järven jäällä. Sää oli hyytävä. Oli pysyttävä liikkeessä, jottei kohmettunut ja kangistunut. Maisema oli unenomainen, usvainen, kirkas ja valkoinen. Kaunis on alimitoitettu sana.

(c) Tiina

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta silti siitä jää puuttumaan esim. luistinten narske, jään kumahtelut, aivolisäkkeeseen vaikuttava kirkkaus, unen keskellä liiteleminen, pakkanen poskilla, viima korvissa, etäiset äänet, sinistäkin sinisempi loputon taivas, hengästyminen jne...

(c) Tiina

(c) Tiina

 
Huomenna Kesytä stressi -kurssilla puhutaan mm. rentoutumis- ja palautumiskeinoista.

Ulkoiset odotukset ja onnistunut kurssi?

Viime viikolla käynnistyi Tampereen seudun työväenopistossa jälleen uusi Kesytä stressi (KS) -kurssi. Sädehtivän kauniin pakkaspäivän iltana 19 kurssilaista oli valmiina aloittamaan stressinhallinnan taitojensa kartoittamisen ja kohentamisen.

(c) Marita Räsänen

Pohdimme mm. sitä, mikä tekee kurssista onnistuneen. Samalla tuli esille se, millaisia odotuksia kurssilaisilla on tulevista 6:sta kokoontumiskerrasta.

Mietin kotiin tullessani, että voinkohan ylipäätään toteuttaa kaikkien kurssilaisten kaikkia odotuksia?

Julkilausutut odotukset/toiveet eivät kuulostaneet sellaisenaan kohtuuttomilta. Ainakin osaan niistä uskon vastaavani kurssin kuluessa.

Näitä odotetaan:
-vuorovaikutuksellisuutta ja keskustelua (jonkun mielestä se jo toteutui),
-tulostettuja luentomateriaaleja (tehty ainakin ensimäisellä kerralla),
-opiskelijan reviirin kunnioittamista (en mielestäni ahdistellut fyysisesti ketään),
-riittävästi aikaa tehtäville (hiukan aikataulua enemmänkin ->kotitehtäviä),
-teorian ja käytännön sopivaa vuorottelua (tämä on johtotähteni opetuksessa),
 -keskustelua stressioireista (nyt ja jatkossa)
-selkeää puhetta (luulen niin)

-monipuolisia menetelmiä (nyt ja jatkossa: keskustelua, lyhyitä tietopläjäyksiä, mindfulness/rentoutusharjoituksia, testejä, toiminnallisuutta)
-käytännön kikkoja (niitä on tulossa lisää)
-kurssi sisältää sen minkä lupaa (edellisten KS-kurssien perusteella kyllä)

Osa odotuksista jäi kuitenkin mietityttämään.
-ajantasainen, ajan hermolla oleva tieto/uudet tutkimustulokset (onko tieto varmasti riittävän uutta ja onko tällä kurssilla edes oleellista tietää esimerkiksi uusimmat solutason tutkimukset?)
-tunnelma, luottamuksellisuus ja avoin ilmapiiri (käsissäni on isoin KS-ryhmä koskaan, miten se onnistuu tällä kertaa?)
-kurssista jää jotain pysyvää, kurssin jälkeen jää jotain mieleen/käytäntöön (miten paljon voin loppujen lopuksi vaikuttaa tähän?)
-inspiroivuus (miten ihmeessä tällaista voi toteuttaa olematta varustettu Samuli Edelmannin karismalla tai Esa Saarisen älyllä?)


En ole stressistä väitellyt tutkijatohtori, mindfulness-koulutukseni on vielä kesken, elämänkoululaisenakaan en ole saanut vielä päästötodistusta. Silti ajattelen, että minulla ja kurssilla on annettavaa, paljonkin.


Toivon, että voin täyttää kurssilaisten odotuksia riittävän hyvin. Täydellisyyttä en tavoittele. Olen tehnyt taustatyötä, ottanut asioista selvää ja kehittänyt ohjaamisen ja opettamisen taitojani vuosien mittaan. Olen sosiaalipsykogi ja Pilates-ohjaaja. Stressilääketieteestä olen menossa tenttiin. KS-kurssi on 5. lajissaan. Olen valmis kehittymään ja kehittämään kurssia mahdollisuuksieni rajoissa. Olen sinut myös sen kanssa, että opiskelijallakin on mahdollisuus valita ja keskeyttää, mikäli odotukset ja todellisuus eivät kohtaa.

Onnistuneen kurssin muodostumiseen vaikuttaa luonnollisesti ohjaaja/opettaja/luennoitsija, hänen kykynsä ja vaivannäkönsä, mutta myös ryhmä ja sen ilmapiiri. Pienessä alle 10 henkilön ryhmässä luottamuksellisuus ja osallisuus syntyvät helpommin. Isommassa tasapuolinen ja aktiivinen osallistuminen vaatii osallistujilta hiukan enemmän rohkeutta, opettajalta pienryhmien muodostamista luovasti ja muita pedagogisia kikkoja.


Ajattelen, että suurimmat oivallukset kurssillani eivät tule uusimmasta tiedosta. Enemmänkin ikivanhasta tiedosta ja sellaisesta tiedosta, joka löytyy kunkin opiskelijan omasta kehosta, mielestä, tunteista ja käyttäytymisestä. Kurssi voi olla tässä prosessissa jonkinlaisena tukena ja oppaana. Suurin työ sisäiselle tiedolle herkistymisessä ja tutustumisessa on tehtävä kuitenkin luokkahuoneen ulkopuolella: yksin, läheisten kanssa tai/ja jos tehtävä tuntuu ylitsepääsemättömältä -ammattiauttajan avulla. Se tieto löytyessään jää mieleen ja on suhteellisen pysyvää.

Opettajana minulla on omat odotukseni. Olen toiveikas tulevan ryhmän suhteen. Lupaavasti aktiivista osallistumista, kysymyksiä, kommentteja, kokemusten jakamista, uteliasta mieltä, aitoa kiinnostusta aiheeseen, oivalluksia, näkökulmia, viisautta, huumorintajua, erilaisia persoonia...tästä on hyvä jatkaa. Olen...(millä sanalla sitä kutsuisi?)...hmhh...inspiroitunut. :)