Mindfulnessia kotiin osa 1: radio-ohjelmia suomeksi

Eilen päättyi ohjaamani Mindfulness: keskittymistä ja hyvinvointia -kurssi Ahjolan kansalaisopistossa.

Toivon, että kurssilaiset löytävät oman luontevan tavan jatkaa harjoittelua kurssin jälkeenkin.

Kerään Kesytä stressi -blogiin eväitä kotiharjoitteluun.  Tämän päiväiseen tekstiin olen kerännyt radio-ohjelmia aiheesta suomeksi.

Mindfulness

Puheen iltapäivän ohjelmassa tietoisesta läsnäolosta/mindfulnessista, sen harjoittamisesta ja tyyneyden löytämisen vaikeudesta hauskassa valossa. Haastateltavana mindfulness-ohjaaja Juho Leppiniemi.

Mindfulness on taito/kyky, joka meillä kaikilla on.

Myötätunto, murehtiminen ja mindfulness

 Viikon tietokirja -sarjassa Psykoterapeutti-kouluttaja Juhani Laakson kertoo Mielen taito -kirjasta, myötätunnosta ja murehtimisesta.

Tässä muutama ajatus ohjelmasta:

Myötätunto aktivoi aivojen palautusjärjestelmää ja sellaisia mielihyvähormoneja, jotka rauhoittavat ja auttavat palautumaan stressistä.


Kun  toivotamme toiselle hyvää, menestystä ja hyvinvointia aktivoimme samalla niitä aivojen osia, jotka edistävät myös omaa hyvinvointiamme. Myötätuntoa voi harjoitella muodollisesti tai epämuodollisesti: Avata ovi, tervehtiä ystävällisesti, tehdä ystävällinen teko.
 
Haastavinta on toteuttaa myötätuntoa itseä kohtaan. Ankarin kritiikki kohdistuu usein itseensä.

Huolityöskentelyllä- tai huolihetkellä voi vähentää murehtimistaakkaa.

 Vanhemmus ja mindfulness

Psykologi Tiina Coleman Itä-Suomen yliopistosta tekee väitöskirjaa tietoisesta läsnäolosta ja vanhemmuudesta. Tässä 6 minuutin haastattelu Pohjois-Karjalan radiossa.

Tässä muutama poiminta ohjelmasta:

Miten olen itseni kanssa, on avain siihen miten olen lasten kanssa.

Mindfulness luo tilan, jossa ennättää huomaamaan mitä tapahtuu itsessä. Automaattisen reagointitavan sijaan voi pysähtyä ja valita tietoisesti tilanteeseen sopivan, rakentavan tavan toimia.

Mindfulnessin avulla pääsemme paremmin näkemään lapsemme sellaisena kuin hän on, ei sellaisena kuin haluaisimme tai hänen "kuuluisi" olla.

  

Mindfulnessin juuret ja perusteet

Yle Puheen liikuntatunnin vieraana FT Timo Klemola. 

 

Vähän kaikkea mindfulnessista: tiedonkäsittelystä, harjoittelusta, koulussa

Yle Puheen Lanttulataamossa haastateltavana erikoispyskologi Maarit Lassander Suomen mielenterveysseurasta. Ohjelmassa kerrotaan mm. mindfulnessin vaikutuksesta koulussa ja tehdään myös yksi mindfulness-harjoitus.

Stressi, työuupumus ja mindfulness

 Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksella tutkitaan, voiko Mindfulness lievittää työuupumusoireita. Tässä Radio Keski-Suomen haastattelu aiheesta.

Mindfulness työelämässä

 Valtiovarainministeriön henkilöstöosastolla tehtiin kehittämistutkimus, jossa käytettiin mindfulnessia apuna. Kasvatustieteen maisteri Terhi Takanen kertoo Yle Radio 1:n Tiedevartti -ohjelmassa väitöstyönsä oivalluksista ja havainnoista.

 

Huolestuja/Kriitikko/Uhri/Täydellisyyden tavoittelija

Tunnetko sinä Huolestujan, Kriitikon, Uhrin ja Täydellisyyden tavoittelijan? Olet ehkä kuunnellut heitä, joissakin tilanteissa. Tässä heidän tuntomerkkinsä Edmund Bournen (2000) mukaan:

Huolestuja
Kuvittelee pahimman mahdollisen ja luo kauhukuvia, pelottelee onnetomuuksilla ja fantasioilla. Yliarvioi mahdollisuuden, että jotain pahaa tai nolostuttavaa tapahtuu. Aina valppaana etsimässä uusia epäonnistumisia ja katastrofeja.

Kriitikko
Arvioi kaiken aikaa ja tuomitsee käyttäytymistään. Osoittelee virheitään ja puutteitaan.  Taipumus sivuttaa myönteiset ominaisuutensa ja tuo esille heikkouksiaan.

Uhri
Avuton ja toivoton. Sanoo, että ei edisty mitenkään, vaivat ovat parantumattomia, eikä mahdollisuuksia ole. Kertoo, että on jäänyt osattomaksi, puutteellinen ja arvoton. Näkee ylittämätttömiä esteitä. Uskoo, että mikään ei koskaan tule muuttumaan.

Täydellisyyden tavoittelija
Kriitikon serkku. Patistaa ja painostaa itseään parempiin suorituksiiin. Kertoo, että ponnistelut eivät riitä ja pitäisi tehdä enemmän, pitäisi onnistua pitämään kaikki hallinnassa, olla aina pätevä, miellyttävä...Pitäisi olla paras, virheet ja takapakki ei onnistu. Ei piittaa elimistön varoitusmerkeistä.

Nämä tyypit saattavat tulla esille erityisesti tilanteissa, joissa olet ahdistunut, vaikean tehtävän tai pelottavan tilanteen edessä, kun olet tehnyt virheen, kun olet lannistunut, vihainen itsellesi tai muille tai kun tunnet syyllisyyttä, olet pahoillasi tai nolona.

Tyypit saattavat löytyä joskus lähempää kuin huomaammekaan tai tiedostammekaan: Omasta sisäisestä puheesta, ajatusten virrasta. Kuluttavan sisäisen puheen tyypit ajavat usein ilmestyessään erilaisiin tilanteisiin.

Uhri huokaisee: "En pysty" ja pahentaa samalla masentunutta mielialaa. Kriitikko sättii: "Olen pettynyt sinuun." ja heikentää samalla itsetuntoa. Täydellisyyden tavoittelija piiskaa: "Minun pitäisi/täytyy/on pakko." ja ajaa krooniseen stressiin. Huolestuja kysyy: "Entä jos pahin tapahtuu?" ja pahentaa ahdistuneisuutta.

Olisimme aika kurjia ystäviä, jos toteasimme heille kiireen, surun, hädän ja epäonnistumisen keskellä: "Et pysty, olen todella pettynyt sinuun, sinun on pakko korjata tuo ja mitäs jos mokaat vieläkin pahemmin." Mutta ehkä olet ollut tilanteessa, jossa olet puhutellut itseäsi näin?

Tärkeää on pysähtyä ja huomata, kun tällainen sisäinen puhe valtaa mielen. Jos pelkkä pysähtyminen ja huomaaminen ei auta, voi kysyä itseltään:
-Mikä tästä on todisteena?
-Onko tämä aina totta?
-Mitkä ovat mahdollisuudet, että tämä tapahtuisi?
-Mikä on pahinta mitä voisi sattua? Mikä siinä on niin pahaa? Mitä tekisin, jos pahin tapahtuisi?
-Tarkastelenko koko kuvaa?
-Olenko puolueeton?

Voisit heittää takaisin: "Entä sitten? Kyllä minä selviän. Kelpaan tällaisena. Voin mennä askel kerrallaan ja voin muuttua. Virheitä sattuu."

Lähde:
Edmund J. Bourne (2000): Vapaaksi ahdistuksesta. Työkirja paniikista ja peloista kärsiville.